Sodan jälkeisinä vuosina Latvian sosialistisen neuvostotasavallan kansantaloutta ja sen pääkaupunkia Riiaa hallinnoitiin viisivuotissuunnitelmilla, jotka laadittiin Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton talouden kehittämistä varten ja hyväksyttiin keskitetysti Neuvostoliiton kommunistisen puolueen edustajakokouksissa.

1960-luvulta alkaen Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton valtion suunnittelukomitea keskittyi suurten teollisuusyritysten rakentamiseen. Latvian väestö oli pieni, joten tehtaat etsivät työvoimaa naapurineuvostotasavalloista, erityisesti Venäjältä ja Valko-Venäjältä. Tämän seurauksena Riian väkiluku kasvoi jyrkästi. Riikaan sijoitettiin myös Baltian sotilaspiirin esikunta ja sotilasjoukkoja. Monet sotilaat asettuivat Riikaan aktiivipalvelunsa jälkeen.

Asuntojen rakentamisnopeus ei vastannut teollisuuden kehitysvauhtia, minkä seurauksena syntyi asuntopula. Asuntoja jaettaessa etusijalla olivat palveluksesta vapautetut sekä asuntoloissa asuvat vasta saapuneet työläiset.

Viisikerroksisen elementtitalon kokoaminen Jugla-lähiössä, 1961. Riian historian ja merenkulun museo.                                    

Riian aluerakentaminen aloitettiin 1960-luvulla. Uusien lähiöiden perustana käytettiin yhdenmukaisia valmistalosuunnitelmia, jotka oli laadittu Moskovassa Neuvostoliiton kokeellisen rakennussuunnittelun keskustutkimusinstituutissa. Riian arkkitehdit mukauttivat rakennussuunnitelmat paikallisiin oloihin, mutta säilyttivät huoneistojen vakiomallit.

Koska Neuvostoliiton valtion suunnittelukomitea valvoi rakennuskuluja, materiaaleja, lattiapinta-alaa ja tilavuutta, rakennukset ja huoneistot olivat lähes samanlaisia. Arkkitehtoniset ratkaisut pidettiin yksinkertaisina, ja materiaalina käytettiin ulkoasultaan neutraalia muovia. Uudet lähiöt rakennettiin kaupungin laitamille. Elementtitalossa sijaitsevasta asunnosta tuli Riian yleisin asumismuoto.